Tuossa tuli selattua aikakausilehteä ja oi, kuinka tulikaan ikävä niitä ruokia, mitä ennen pystyin syömään! Lasagnea ja ties mitä! Kääretorttukin näytti niin houkuttelevalta!
Nyt on vain sellainen juttu, että sokerinkin olen jättänyt todella vähiin. Ihan kokonaan en sitä pois jätä, mutta paljon. Olishan se kiva, että ne kilot lähtisivät, ja kyllähän ne. Ei niillä ole muuta vaihtoehtoa. Kohta ollaan ihan laihoja!
Surullinenhan tässä välillä on, seukkasuhde harmittaa ristiriitaisuudellaan, mutta elämäähän tuo. Katsotaan eteenpäin. Melkoisen yksin saa asioita tehdä ja suunnitella. En tunne kuuluvani todella vahvasti hänen elämäänsä. Välillä surkuttelee oikeen olan takaa.
Ja tunnen itseni ihan tajun tylsäksi, nyt tätäkin kirjoitellessa. Haa, ompas kivaa! Jee! Emäntä juhlii täällä!! Voihan v..u!!pienesti sanottuna.
Mutta minä olen taas hankkinut itselleni pari uutta haavetta. Toivon niistä toisen toteutuvan ensi kesänä ja toisen siinä jossain vaiheessa ehkäpä hieman myöhemmin. Vaatii rahan säästöä, ja se kun on niin helppoa tämän porukan kanssa 😛 No, aiemminkin on pystytty mahdottomaan!
Merkinnät RSS-syötteenä