Lähtisinks tekeen

Pitäis, eikun täytyis, eikun MUN ON PAKKO LAIHTUA! No joo! Justiinsa, kuka sellaista nyt sitten pakottaa?

Tavallaan, kun on niitä liikakiloja jo virallisemmankin laskurin mukaan olemassa. Mutulaskurikin kertoo ihan yhtälailla niitä olevan. Siitä kertoo myös kolme vuotta vanhat toppahousut, joiden piti tässävaiheessa olla jo kierrätyskeskuksen jättäneet. Olin ostanut joo uudet tälle vuodelle. Ovat vielä kaapissa, odottamassa, josko.

Josko.

Nämä vanhat toppahousut hitto vieköön kääriytyvät vatsamakkaroiden tieltä alaspäin, viisaat kun ovat. Vessaan mennessä etsii housunkaulusta ja kaivaa nappia sieltä jostakin. Huhhuijaa! Kyllästynyt!

Ei niitä kiloja nyt niin hirveäasti ole, että vyöryisin, mutta ällöttää todella ja EN KOSKAAN HALUNNUT TAKATISSEJÄ!

Mitäpä menneisyydestä, vaikkakin sieltä niitä syitä löytyy tietysti. Lapset eivät kiloja jättäneet ”äiti tosson sulle parikymmentä kiitokseks ku päästit mut maailmaan!”…joo, ei. Syyt on muita, mutta nyt merkkaa tämä nykyisyys.

Kerran elämässäni oon ollu laihdutuskuurilla, karpannu ja haissu pissille tms. En enää.

En ala kuuria en!!

Mitäs mä sitten teen? Haloo!mä muutan elämäntapani terveelliseksi! Asia on kylläkin niin, että se on ollut aikalailla terveellinen koko mua iän. (43v) Kaikki on tietysti suhteellista, mutta mä puhun yleisten suositusten mukaan, nää ruokaympyrät, rentoutumiset, liikunnat ja sillee.

Mä just muutin uuteen kotiin. Mulla olis täällä maalaushommia itselleni. Aloittais vaan tosta yhestä seinästä, joo-o. Pitää ostaa kumminkin maalarinvalkoista ensin, se on ratkaisevaa nyt. Sitten tulee värejä. Toi olis liikuntaa kattokaas!Maalaaminen.

On masentanut. Öisin oon vähän miettinyt, että harmitus sentään, meenkö hakeen niitä pillereitä nyt sitte. En viittis. Ne tappaa seksihalut, tai ainaki orgasmit. Ei viittis. Ostin kirkasvalolampun. Kyllä se auttaa. Otan taas kuurin ja heti oon paremmalla mielellä!

Masentuneena ei oikeen laihdutus luista, ellei oo kokonaan syömättä. Ehkei paras vaihtoehto, en haluu olla itsetuhoinen, enkä oo. Masentuneena vedetään tässä huushollissa suklaata. Ei se mikään ongelma oo ollu aiemmin. Tosta muutosta se alko ja sitte tuli tää perhanan joulu! No, ok, kiva sukujuhla ja sillee. Pyysin kaikki lähisuvun tänne ja kokkasin(lämmitin uunissa) laatikot ja sellaset. Sittehän niitä mässättii ja oli mukava lämmin tunnelma. Mitä nyt yks täti vähän kerkes haukkua muutamaa suvun jäsentä, mutta hymyiltiin vaan vinosti, ni kyllä se siitä.

Sitte, mullahan on nähkääs miesystävä. Se asuu tuolla jossain. Nähdään aina joskus. On se kivaa ja rasittavaakin, se ero. ”Mä tarviin tilaa”, niinku sanotaan. Murhetta se suhde on tuottanu, mut samalla mä rakastan sitä tyyppiä ihan koko sydämestä ja se on eka mies, joka on  multa vieny jalat alta. Ni, tähän tarvitaa sitte tota lamppua aina välillä kans.

Reseptihän siihen laihduttamiseen on se sokerin vähentäminen ja iltasyömisten tarkkailu/lopettaminen.

Kyllä se nälkä vaan tulee niin paljon hitaammin tässä iässä, kun kaksymppisenä, vaikka liikkuisikin. Tosin mulla on sellanen ongelma, etten pysty kovin hirveesti hikilenkkiä viikossa vetämään, kun palautuminen ei pelaa. Aiemman loppuunpalamisen jälkimaininkeja. Yöunet on suhtkohtalaisen herkillä. Paska homma.

Käsittääkseni se on melkolaillaa fyysistä tämä..tarvitaan lisää ravinteita ja hivenaineita, oikeanlaisia. Rahastahan sekin on kiinni joltisestikin. Nykyään mä olen kävellyt, uintiakin sillointällöin ja jumppaa.

Jumppa aloitettava alusta taas ja uintikin. Hiihtokelejä ja rahaa odotellessa, jotta pystyisi ostamaan niitä kunnon hivenaineita ja sitten kuurille oikeen pitkälle, joka palauttaa elimistön tasapainon ja poistaa puutteet. Eikös se niin mene, että vanhuus on puutostauti, joten puutokset pois, niin tulemma nuoriksi ja vetreiksi jälleen !

Sitä odotellessa, jos lähtis tekeen! 😀