Tuossa tuli selattua aikakausilehteä ja oi, kuinka tulikaan ikävä niitä ruokia, mitä ennen pystyin syömään! Lasagnea ja ties mitä! Kääretorttukin näytti niin houkuttelevalta!
Nyt on vain sellainen juttu, että sokerinkin olen jättänyt todella vähiin. Ihan kokonaan en sitä pois jätä, mutta paljon. Olishan se kiva, että ne kilot lähtisivät, ja kyllähän ne. Ei niillä ole muuta vaihtoehtoa. Kohta ollaan ihan laihoja!
Surullinenhan tässä välillä on, seukkasuhde harmittaa ristiriitaisuudellaan, mutta elämäähän tuo. Katsotaan eteenpäin. Melkoisen yksin saa asioita tehdä ja suunnitella. En tunne kuuluvani todella vahvasti hänen elämäänsä. Välillä surkuttelee oikeen olan takaa.
Ja tunnen itseni ihan tajun tylsäksi, nyt tätäkin kirjoitellessa. Haa, ompas kivaa! Jee! Emäntä juhlii täällä!! Voihan v..u!!pienesti sanottuna.
Mutta minä olen taas hankkinut itselleni pari uutta haavetta. Toivon niistä toisen toteutuvan ensi kesänä ja toisen siinä jossain vaiheessa ehkäpä hieman myöhemmin. Vaatii rahan säästöä, ja se kun on niin helppoa tämän porukan kanssa 
No, aiemminkin on pystytty mahdottomaan!
Se tuli taas, heikotuskohtaus. Takana kolmena päivänä kävelty pitkä lenkki ja niitä seuranneena päivänä koko päivän mittainen istunto koneella, keskittyen tiiviisti todella mielenkiintoisiin koulutusasioihin. Aiheena tällä kertaa haavahoidot ja ihomuutokset.
Olipahan tuo sitten hieman liikaa kaikki yhteensä. Jossakin vaiheessa olisi pitänyt höllätä vähän. Vaikeaa on, kun mielenkiinto ja into tehdä ja opiskellakin on niin kova. Ja lisäksi tehtäviä riittäisi vaikka muillekin jakaa.
Nyt sen sitten ensimmäisen kerran huomasin, millainen teho on tuolla merisuolalla. Tuossa lepäilin todella voimattomana ja yksi rae kielen alle. Tuskin se oli sulanutkaan, kun tunsin selkeän energiavirtauksen kropassani. Ja siitä sitten vain ylös ja hip-hurraa, jaksaa taas 
! Ei nyt mikään äärimmäisen energinen olo, mutta melko lähellä normaalia, eli tajuton heikotus hävisi. jaksaa hengittää ja laittaa ruokaa ja kirjoittaa tätä.
Aiemmin olen lappanut makeaa mehua lepäämisen lomassaja yrittänyt syödä jotain. Palutumiseen on mennyt jopa muutama päivä. Miksiköhän sitä ei ole silloin ymmärtänyt, että kysehän on enemmänkin kehon suoloista?! Niinhän se on oksennustautisellekin tai ripulia sairastavalle, että suolatasapaino kuntoon. Elektrolyytit on tärkeässä osassa.
Nyt olemme taas oppineet! On tää hianoo! Ja lisää selviytymisen eväitä matkalle! Olo on ollut muutoin hyvä. Ei tee mieli makeaa, tai sanotaanko, että välillä käy mielessä, mutta sitten muistaa, miten inhottava olo niistä kaikista mömmöistä tulee, joten ei sitten enää teekkään yhtään mieli. Mieluusti pysyn nykyisessä terveellisemmässä ruokavaliossa. Pähkinöiden kulutus on melkoisen runsasta ja olen löytänyt hyvän leipäohjeen päästäni. Laitan sämpylätaikinaan pellavarouhetta ja auringonkukansiemeniä, tattarijauhoja ja jonkunlaista jauhosekoitusta, jossa on valmis sitko. Hyvää tulee
Voisin sanoa, että pää on ilmanmuuta selkeämpi, keskittymiskyky on parantunut huimasti, joten opiskelukin on kivempaa ja asiat alkavat jo pysyä myös mielessä. Melko ehdoton edellytys tällä alalla.
Masentuneisuus on mennyttä kauraa. Selkeästi huomaa sen kehon ja mielen yhteyden. Väitän suuresti, että monen masentuneen olo paranisi ruokavaliota korjaamalla. Eikä se edes ole kovin vaikeaa. Tosin ihan selkeä ruokavaliomuutoksen helpottaja on tuo happoemästasapainon korjaaminen.
Ompahan nukuttu on Voin olla ainoastaan iloinen! Olen käynyt hoidossa ja puhdistautuminen on alkanut todenteolla. Olen vakuuttunut puhdistuskuurin tehosta! Sellaista jälkeä näkyy tulevan , että oksat pois! On se tuo osmoosi hieno keksintö, ei voi muuta sanoa. Eikä ole edes ihmisen keksintö ollenkaan!
Ensimmäisen kerran nukuin miesystäväni luona viikonlopun ilman unilääkkeitä! Se on jo jotain se! Aiemmilla kerroilla olen aina stressannut jotenkin sitä vierasta paikkaa ja sekin on sotkenut unia, kun on valvottu pitkään. Nyt valvottiin melko myöhään, johonkin yhteen asti yöllä ja silti sain hyvin unenpäästä kiinni. Olen onnellinen. Aiemmin olisi sitten koko yö mennyt valvoessa, jossei unilääkettä olisi heittänyt kitaan. Nytpä ei tartte! Nytpä meillä on tässä hyvät elämäntavat ja puhdistuskuuri! Niin, ja happoemästasapainotus. Sepä onkin vaikuttanut jänniä!
Minä, joka en ole koskaan voinut enempää, kuin maistaa ja yökätä kaljaa, olen nyt sitten juonut elämäni ensimmäisen kalja-annoksen. Tämä tapahtui niin, että tuumailin, että kun minun ei enää juuri tee mieli makeaa, niin mitäs jos se kaljakin maistuisi hyvälle. Niimpä se sitten olikin ihan kelpo juoma ruoan kanssa. Join jopa puoli annosta ilman ruokaa. Ei se mikään herkku ollut, mutta ei se pahallekaan maistunut. Tämä on kyllä kohdallani ennenkuulumatonta! Minä, siiderien litkijä!
Ja nyt voikin olla sitten seuraavan kuukauden taas juomatta Niin se menee.
Yhden kerran olen syönyt maitotuotejälkiruoan ja sen jälkeen miltei tukehtunut limaan, joten se saa jäädä viimeiseksi pitkään aikaan. Ruisleipää minun tekee mieli, mutta ehkäpä vielä joskus. Nyt hankitaan pikkuhiljaa elimistölle rauhaa ja palautumista. Siihen yhtälöön eivät kuulu vilja- tai maitotuotteet. Pähkinöitä on tullut lapattua runsaasti. Lisäksi ostin vehnänalkioöljyä ja sitä sitten joka aamu t-lusikallinen. Luultavasti kohta tuohon aamuun saa varata kaksi tuntia aikaa noiden lusikallisten lappomiseen, mutta ei auta. Ravinteita on saatava. Löysä kananmuna päivässä antaa myös mukavasti energiaa ja maistuu todella hyvälle. Kyllä se elimistö tietää, mistä on pula ja puute, kun mieliteot ovat samaan suuntaan, kuin mitä hoitajakin suosittelee tietämyksensä mukaan.
Hyvälle näyttää tämän naisen olotilat! Eipä tästä niin kauaa ole, kun aloitin tämän “muuttumisleikin” ja heti on tulosta tarjolla! Miesystävällekin sain muutaman kehun heittää, että empä ole piereskellyt enää, enkä kyllä olekaan! Minusta on tulossa oikein siveä nainen 
!
Hyvin nukkuttuja öitä Kyllä kelpaa olla. Nyt on jätetty ne kotimaiset viljat ja maitotuotteet pois. Eilinen oli ensimmäinen sellainen varsinainen päivä. Eilen vielä vatsa ja suoli lauloi edellispäivän korvapuustiensyönnin jälkeen. Tänäaamusta on ollut hiljaista. Painokin on lähtenyt laskusuuntaan.
Nykyään sallin itselleni tumman suklaan syönnin. Muutama pala sitä silloin tällöin poistaa pahimman makeannälän. Tosin ei tuota makeannälkää enää ole edes ollut. Sunnuntai-iltana söin vielä marjatorttua ja kinuskijäätelöä. Totesin, ettei lopulta oikeastaan teekään mieli ja annos jäi vähäiseksi. Lisäksi olin ostanut tuplapaloja ja nekin maistuivat ihan pahalle. Seuraavana päivän sitten juostiin vessassa. Huomioin siis, että antaahan sitten olla. Tämähän on jo nähty. Saa kaikki makeat mössöt jäädä. Mitäs minä niillä enää.
Nyt olen siis nukkunut koko viikon ilman unilääkettä. Unet eivät kutenkaan ole olleet kovin syvää ja rentouttavaa, lähinnä levotonta heräilyä, eikä aamulla kovin pirteä olo, mutta toisaaltaan eipä se niin ihme, jos vielä puoli seitsemän aikaan väsyttäisi. Itseni tuntien kuitenkin sen voin sanoa, että normaalisti, jos nukun oikein hyvin ja menen kymmenen maissa unille, olen seitsemän aikaan todella pirteä tekemään melkein mitä vaan. Tätä normaaliutta en tosin ole saanut kokea vuosikausiin. En ole kutenkaan unohtanut, mille sellainen olo tuntuu.
Olen tullut aika hysteeriseksi alkoholin käytön suhteen. Enhän ole koskaan sitä järin hirvittävästi juonut, mutta aiheeseen enemmän tutustuttuani olen tullut vieläkin kriittisemmäksi. Sen huomaa, miten järjettömän yleistä on ryyppääminen. Raittiit ihmiset ovat enemmänkin harvinaisuus, kuin muut. Tietysti jossain lestadiolaisten piireissä näitä raittiita on varmasti suhteellisesti enempi, kuin muissa piireissä.
Ei siitä ole kauankaan, kun istuin ravintolassa seurueessa, jossa yksi joi alkoholitonta olutta. Ei ollut kylläkään lestadiolainen. Minäkin voisin olla selvänä ravintolassa toisinaan. Ei ole sinällään se minulle kummastus ja olenhan ollutkin joskus mehulinjalla. Nykyisin käyn kuitenkin niin harvoin viihteellä, että tulee sitten niillä kerroilla otettua etanoliakin.
Juomatahdiksi olen sopinut itseni kanssa, että kahden jälkeen siirrytään viimeistään mehuun/veteen/limonadiin. Jos oikein vielä otetaan, niin se on sen jälkeen yksi annos etanolia ja loput mehua. Myönnän, humaltumisen tuoma vapautuksen tunne on miellyttävä.
Alkoholi on salakava aine. Haluan saarnata. En luule olevani väärässä, kun sanon, ettei moni ihan aikuisten oikeasti ymmärrä, mitä se salakavala siinä alkoholin yhteydessä tarkoittaa. Toiset tuntuvat iloisesti ottavan siivousoluita ja saunaoluita ja mitä muuta sitten vielä. Vuosien kuluessa omakin alkoholin kulutukseni todennäköisesti nousisi huomaamattomasti isoihin lukemiin. En halua ylittää sitä rajaa, että minun täytyy juoda, vaikken sitä haluaisikaan.
Viimeksi huomasin haluavani mennä nopeasti nukkumaan, ettei laskuhumala ehtisi ennen nukahtamista. Oli kyllä mukava ottaa pari siideriä, mutta taas huomasin päättäväni, että eiköhän olisi aika pitää muutaman viikon mittainen etanolien unohdus. Edellisenä iltan tuota ennen join puolitoista annosta punkkua. Pari viikkoa taisi olla viimekertainen väli. Olen täysin vakuuttunut, että minusta saisi hyvin nopeasti alkoholistin, koska jossain vaiheessa ihminen juo siksi, kun juo. Ja minulla on ollut univaikeuksia, joihin olen toisinaan ottanut siideriä.
Haluan , ettei arjessani edes muisteta alkoholin olemassaoloa. Haluan, että viikkoni ja elämisen hetkeni keskittyvät johonkin muuhun päämäärään, kuin perjantaipullon odottamiseen tai matkanpäässä olevaan alkoholinautintoon.Haluan keskittyä tuolla matkallakin mielummin muihin ihmisiin, kuin matkan päässä olevaan humaltumiseen tai rentoutumiseen alkoholin avulla.
En halua sanoa: “Pitäähän nyt sukkahousujenvaihto-olut ottaa!”
Olen hyvinkin epäileväinen sen suhteen, kuinka hienosti ihminen muka ylipäätään voi hallita juomistaan. Usein puhutaan määristä. “Juon sen ja sen verran, eihän se ole vielä liikaa.” “Eihän minulla ole mitään piilopulloja missään.”"Enhän siis ole juoma-ongelmainen, enkä alkoholisti nyt ainakaan!” …ja sellainenkin, jolla on selkeitä muistiongelmia, ei myönnä ongelmaa alkoholin käyttönsä suhteen. (alkoholi nyt vain paljon nautittuna aiheuttaa neurologisia oireita. (Itse olen hoitanut työssäni ihmistä, joka menehtyi alkoholidementian seurauksena. )Siinähän ei tietystikään ole oleellista se myöntäminen, siis toiselle ihmiselle myöntäminen. Oleellista on myöntää itselleen, jos kokee elämässään muutoksen halua tai pakotetta. Ilman myöntämistä ja asioiden suoraa silmiin katsomista kun on vaikeaa lähteä muutosta tekemään.
Ihminen on aikamoinen mestari valehtelemaan itselleen niissä asioissa, joita ei halua myöntää tai itsessään nähdä. En tietysti minäkään voi tietää toisen puolesta paremmin, onko hänen elämänsä parempi ilman alkoholia. Toinen ihminen voi nähdä asian toisin. Tietystikin etanoli on monen elämän rakkaus ja rakkauttaan ei ihminen useinkaan vapaaehtoisesti jättäisi. Joskus sen niin mielellään sallisikin jollekin, vaikka tietääkin ne lukuisat alkoholin aiheuttamat vauriot elimistössä. Monet näyttävät esim. fb:ssa kertovan ihan auliisti juomisestaan ja ehkä antavat itsensä vain olla niin. Onko se niinkin, että sitä ei välttämättä aina häpeilläkään, että aine maistuu suuresti? Ehkäpä, jos elämän sisältö (ilot ja surut ja mitäänsanomattomuudet) keskittyy etanoliin ja muusta ei enää ole niin väliä.
Miksi minulle on väliä? Haluan elää niinsanotusti omannäköisen elämän. Olen vakuuttunut, että minusta on moneen, ihan mihin vain itse haluan. En halua olla alisuoriutuja, jota moni lakoholin suurkuluttaja on(hänellä olisi lahjoja moneen, mutta ei niitä toteuta, koska on puuduksissa elämänsä kanssa ja sen tuottama huono olo lisää juomista). Olen vakuuttunut, että minulla on elämäntehtävä, jota haluan toteuttaa. En halua sen sotkeutuvan alkoholiin. En tiedä, sotkeutuuko se johonkin muuhun. Lisäksi en tietystikään halua, että lapset saavat sellaisen mallin, että alkoholia voi aina vaan juoda, jees. Olen vakuuttunut, että selvä elämä sopii minulle. Haluan tuntea elämän arkea ja siihen liittyviä tuntemuksia. Haluan selviytyä suruista ja ahdistuksesta muilla keinoilla. Haluan elää parisuhteessa täysin rinnoin, antamalla toiselle paljon ja saamalla itse myös.
Haluaisin myös, että se alkoholin suurkuluttaja löytäisi elämästään muita makuja. Haluaisin, että riippuvainen pääsisi rauhaan tai riippuvaisuutta ei ylipäätään kehittyisi kenellekään. Ihanteellista ajattelua!
No, enhän minä näitä päätä. Saarnasin nyt kuitenkin
Tänään sitten taas jännää, elämän extremeä Kävin tuollaisessa Detox-hoidossa. Ensimmäinen kerta ja jännä kokemus, kaikin puolin. Pelotti ensi alkuun mennä, koskapa oli aiemmin saanut sähkömatolla käynnistä paniikkikohtauksen. Tässähän myös sähkö on mahdollistamassa hoitoa. Tämä on kuitenkin aivan eri asia, kuin ns. sähkömatto, joten ei nyt siis mitään paniikkikohtauksia Olo hoidon jälkeen väsynyt ja siinä sitten hengitystäkin auteltiin vyöhykkeellä, joten selkeästi jotakin sillä saralla tapahtui myös.
Detox-hoito oli tälläinen happo-emästasapainottava hoito tällä kertaa. On tarkoitus aloittaa puhdistuskuuri parin viikon sisällä sillä hoidolla. Odotan malttamattomana, mitä tuleman pitää. Tällä kertaa vesialtaaseen tuli jonkinverran sakkaa+ tietysti väri, joka tulee aina normina, vaikkei mikään ruumiinosa vedessä olisikaan. Odotamme sitten, milloin sieltä niitä elimistön kuonia alkaa enemmän purkautumaan.
Ja nyt olisi itsen hyvä jättää pois ruokavaliosta kotimaiset viljat, sekä maitotuotteet. Maitotuotteista minulle ovat maistuneet viilit ja maustamattomat jogurtit, mutta voin kyllä hyvin vaihtaa ne esim.soijajogurttiin. Tässähän moni sanoo, että miten sitten kalsiumit, mutta purkista tietysti saa ja ei ole tarkoitus jättää noita ruoka-aineita koko loppuelämäksi pois. Lähinnä siksi ajaksi, että elimistö alkaa kuntoutumaan ja jaksamista tulisi enemmän. Lisäksi olen käsittänyt, että luuston kunto on paljon muuta, kuin riittävä kalsiumin saanti. Se on esim. riippuvainen elimistön happo-emästasapainosta.
Hoidossa oli puhetta siitä, että tuo kilpirauhanen oireilisi jollaintapaa. Ovathan ne oireet ihan sinne suuntaan, vaikkei se kyllä verikokeissa näy. Arvot ovat olleet pitkään viitealueillaan, mutta luultavasti on niin, että verikokeet eivät lähellekään kerro kaikkea ja pienikin heittely voi tehdä oireita riippuen ihmisestä. Ohjeita energia lisäämiseen oli laittaa pieni merisuolamuru kielen alle, jos alkaa “aivot seisomaan” iltapäivisin. Lisäksi kurkuma tuo lisäpotkua, sekä sooda jollaintapaa myös vaikutti. Nopeasti paistetut kasvikset myös tuovat energiaa. Kyllä nyt pitäisi olla aineita parempaan elämisenlaatuun!
Melkoisen suuri muutos tulee olemaan tuo viljojen pois jättäminen ruokavaliosta. Pitäisi siis unohtaa vehnä, kaura, ruis ja ohra. Sehän tarkoittaa pastan ja makaronin unhoittamista, sekä vehnäleivän, ruisleivän ja kaurapuuron hautaamista. Ikävä voi myös tulla hapankorppuja! Suurta herkkua! Ajattelinkin nyt etsiä ohjeen tattarileivälle. Minulla se jossain onkin ja olen joskus niitä tehnyt ja maistuivat ihan hyville. Suunnitelma voisi olla tehdä niitä iso satsi kerralla pakastimeen ja sieltä sitten toisinaan ottaa syötäväksi. Lisäksi voisin miettiä riisipuuron tekoa soijamaitoon. Saattaisi olla hyvääkin.
Olen valmis muutokseen ja se tulee olemaan sen arvoinen. Voin jo kuvitella, miten saan kaiken entisen enrgiani takaisin! Enhän ole mikään vanha vielä! Kyllä tämänikäisen ihmisen pitäisi hyvinvoidessaan jaksaa paljon asioita, enkä halua olla koko lopun ikääni vetelä ja löysä ihmisenkuvatus, joka haluaisi tehdä paljon, muttei jaksa. Halua elää energisesti ja nauttia liikunnastakin täysin rinnoin!
Niin, minä en vielä voikaan hyvin, siksipä tämäkin vuodatus.
Tulipa nyt sitten aloitettua ne hivenaineet ja kaikenmoiset vitamiinit. Nyt juodaan sitten noni-mehua aamuisin tyhjään vatsaan ja marjamehua, oikeen kunnon tavaraa se ja jotain muutakin vielä. Luultavasti noni-mehun aikaansaamaa on tuo löysä uloste. Katsotaan muuttuuko se matkan varrella tässä.
